Kaks viikkoo takana.

Sain työpaikan.
Ja huoneen vuokralle.
Sekä työpaikalta että uudesta kodista löytyy suomalaisia.................

Kerkesin jo innostua, mutta oikeestaan oon vielä vasta koeajalla. Suosittu Baari The Mailboxilla. Perjantaina kävin kysäseen töitä, sanoivat että pääsenkö jo illalla käymään ja katotaa miten pärjään. Pääsin sitte töihin ja ensimmäinen työpäivä oli heti lauantaina. Englannissa. Baarissa. Birminghamissa. Suositulla alueella. Englannissa. Baari. LAUANTAINA!! Se oli aika kuumottavaa. En tienny yhtään mitä ois pitäny tehdä ja miten ois voinu olla avuksi olematta tiellä. Jotenki siitäki selvis ja onnistuin olemaan avuksi. Se on oikeestaan ihan kivaa puuhaa. Mutta se lauantai oli tosiaan aika.. stressaava.
Nii siis työpaikalta löytyy kans suomalainen. Oikeestaa suomi on hänelle vasta kolmas kieli englannin ja ruotsin jälkee. Mut kuitenki sujuu ihan ongelmitta. Työpaikalla muutenki kuulee työkavereiden puhuvan keskenään puolaa tai venäjää tai muita kieliä. Suurin osa on tullu tänne opiskelemaan. Mut kiva porukka ja hyvä ilmapiiri.

Kämpän löysin aika pian. Tai huoneen, Kummin vaan :D Omakotitalo mukavalla alueella.
Mun lisäksi toinen suomalainen. Hehe.
Helsinkiläinen jätkä, joka on täälä opiskelemasa. Täälä asuu yhteensä viisi henkilöä. Rentoja kaikki.

Mun huoneen ikkuna on vasemmalla ylhäällä

Mitäs muuta... Tänään sain itelleni NI-numeron. Se kyllä taitaa olla vasta joku väliaikanen ja varsinaisen saan vasta myöhemmin. Pankkitiliä en oo vielä päässy aukaseen, koska tarvin työpaikalta kirjeen, jolla voin todistaa että mulla oikeesti on työpaikka. Seki homma on jo hoidossa, eli saan pankkitilin itelleni parin päivän sisällä. Eli käytännönasiat on kohta hoidettu.

Käytiin Veeran kans kiertää Digbethiä

Matto sisustusliikkeen ikkunassa.

Roald Dahl sai idean Jali ja Suklaatehtaaseen Cadburyn suklaatehtaasta. Tää talo on ihan mun naapurissa.

The yardbirdissä on paljo livemusaa. Joskus käydää kämppisten kans sielä oluella. 

Tällasta näyteikkunoissa.

Katutaiteilija oli yks päivä piirtämäsä näitä new streetillä.

Sen pituinen se. Yritän olla reipas ja muistaa aina päivitellä lisää.

Oon Suomi-magneetti

Muistatteko ku kirjotin, että Lontoossa on liikaa suomalaisia ja siksi sinne ei voi mennä?
No jostain kumman syystä vedän puoleeni kaikki Birminghamissa olevat suomalaiset.

Mun ensimmäisenä päivänä täälä hostellilla, oli myös Rovaniemen IB-luokka opintomatkalla. Yhteensä 19 tyyppiä. Ne sitte kerto mulle, että urbaanin legendan mukaan, täälä hostellisa ois vielä lisää suomalaisia.
Oltiin sitte yhteisissä tiloissa pelaamassa korttia, niin Torniolainen Veera tuli esittäytyy.
Veera tuli tänne kaverinsa kans pari kuukautta sitte, mut kaveri on nyt käymäsä Suomessa. Suunnitelma on sama mitä mulla, eli ei yksin tarvi säätää. :D



Look at all the friends that I've got.. They're all Finnish.



 Veera sano ettei oo törmänny täälä ollessaan ku neljään suomalaiseen (joku jätkä oli kävelly kaupungilla jokeri-paita päällä vastaan, eli oletetaa et seki oli suomalainen). Hostellin työntekijät taas sano ettei täälä oo koskaan ollu näin montaa Suomalaista.
No anyways, oltii Veeran kans museolla ja törmättii taas suomalaisiin. Kolme tyyppiä, joista kaks turistia ja kolmas asuu täällä. JEEE!! Voidaa perustaa tänne Suomitown.
Starbucksissa taas törmäsin tyttöön, joka oli tullu mun kans samalla lennolla Lontooseen ja joka oli neuvonu mua juna-aikataulujen kans. Oli käymäsä Birminghamisa ja se sano että oli miettinykki olinko selvinny tänne elävänä.
Olin liikkuttunut.

Nii ja sit se tilanneraportti

Pari vuokrattavissa olevaa huonetta on jo kiikarissa. Huomena meen kattoon taas yhtä huonetta. Sain CV:n kirjotettua ja käytiin tänään Veeran kans kirjastosa tulosteleen niitä. National Insurance Number on jo hankinnan alla ja haastatteluaika on varattuna. Pankkitiliä en oo vielä päässy aukaseen, koska sitä varten tarvin kämpän.

Tällasta täälä. Yritän totutella paikkaan.

PS. Se hetki ku tajuat, että täältä matkustaa Barceloonaan halvemmalla ku Kalajoelta Helsinkiin.

Oikealla tuola eessä oleva rakennus on Birminghamin kirjasto

 

 

 



Ruoka ja uni on kivoja!

Tiistai-aamuna oli lähtö Helsinkii ja sielä vietin yön Annella ja aamulla sitte aikasin oli lento Lontooseen. Anne the yliopisto-opiskelija lähti illalla "parille" ja tuli sitte nukkumaan ku mun pitiki jo herätä ja lähtä bussipysäkille. Tiistaina oli hirvee stressi, mut keskiviikko päivä on vaa jotenki sujahtanu ohi ja lento meni super nopeeta ja juna matkat yllättävän kivuttomasti. Huomasin et ruoka ja lepo auttaa, eikä maailma kaadukkaan päälle ku vetää yhen mango-smoothien naamaan. :D Juna-asemalla info-pisteessä mun käteen lyötiin kartta ja kerrottiin miten pääsen hostellille.
KAIKKI TÄMÄ ILMAN ÄLYPUHELINTA!!!
Tässä sitä sitte ollaa. Maalaisjuntin silmissä kaupunki ku kaupunki. Vilinää ja vilskettä.
Lupaan pistää seuraavalla kerralla paaaljon paljon kuvia. Nyt vaa otan chillisti ku perille pääsi viimein.

Suunnitelma ois seuraava...

...Vaihtarivuoden jälkeen olin melko varma etten kirjotusten jälkeen jaksa lähtä opiskelemaan. Ainakaan vuoteen tai pariin. Uteliaisuus vaan kasvo Etelä-Amerikan jälkeen ja kynnys matkustella on laskenu. Nyt ois suunta Englantiin, Birminghamiin.
Miksi sinne?
Koska EU-maa jossa puhutaan englantia + lennot Lontooseen on superhalpoja. Lisäksi olin käymässä Lontoossa pari vuotta sitte ja rakastuin maahan. Siitä huolimatta en halua kuitenkaan Lontooseen. Se on niin valtavan suuri, vähän turhan kallis ja sielä on turhan paljon suomalaisia. Birmingham taas on pienempi, mut silti valtava. Sielä ei ainakaa vaikuttas olevan liikaa suomalaisia (liikaa suomalaisia = ei tarpeeksi seikkailua) ja se on keskellä maata, eli sieltä on hyvä päästä joka paikkaan. Eikä siitä löydy liikaa tietoa, eli se jää vähä kysymysmerkiksi jota saa itse lähtä selvittään. Hehe.
Passi on, rinkka on, lentoliput on ja hostellista varaus ensimmäiseksi viikoksi. Kämppää ja työtä alan etsiin vasta paikan päällä.
Lento lähtee kolmen päivän päästä ja mukava jännitys ollu päällä pari viikkoa.
Yritän muistaa kirjotella tänne kuulumisia ja niitä saa kaikki halukkaat käydä lukemassa.

Jotta pääsisi perille 

on eksyttävä tieltä 

Joka pääsee perille 

oppii 

että hetken kuluttua 

on taas jatkettava matkaa 

Joka ei koskaan 

putoa raiteilta 

ja mene rikki 

jatkaa aina samaa rataa 

ja on turvassa 

suurelta murheelta 

ja suurelta onnelta. 

-Tommy Tabermann