Oon Suomi-magneetti

Muistatteko ku kirjotin, että Lontoossa on liikaa suomalaisia ja siksi sinne ei voi mennä?
No jostain kumman syystä vedän puoleeni kaikki Birminghamissa olevat suomalaiset.

Mun ensimmäisenä päivänä täälä hostellilla, oli myös Rovaniemen IB-luokka opintomatkalla. Yhteensä 19 tyyppiä. Ne sitte kerto mulle, että urbaanin legendan mukaan, täälä hostellisa ois vielä lisää suomalaisia.
Oltiin sitte yhteisissä tiloissa pelaamassa korttia, niin Torniolainen Veera tuli esittäytyy.
Veera tuli tänne kaverinsa kans pari kuukautta sitte, mut kaveri on nyt käymäsä Suomessa. Suunnitelma on sama mitä mulla, eli ei yksin tarvi säätää. :D



Look at all the friends that I've got.. They're all Finnish.



 Veera sano ettei oo törmänny täälä ollessaan ku neljään suomalaiseen (joku jätkä oli kävelly kaupungilla jokeri-paita päällä vastaan, eli oletetaa et seki oli suomalainen). Hostellin työntekijät taas sano ettei täälä oo koskaan ollu näin montaa Suomalaista.
No anyways, oltii Veeran kans museolla ja törmättii taas suomalaisiin. Kolme tyyppiä, joista kaks turistia ja kolmas asuu täällä. JEEE!! Voidaa perustaa tänne Suomitown.
Starbucksissa taas törmäsin tyttöön, joka oli tullu mun kans samalla lennolla Lontooseen ja joka oli neuvonu mua juna-aikataulujen kans. Oli käymäsä Birminghamisa ja se sano että oli miettinykki olinko selvinny tänne elävänä.
Olin liikkuttunut.

Nii ja sit se tilanneraportti

Pari vuokrattavissa olevaa huonetta on jo kiikarissa. Huomena meen kattoon taas yhtä huonetta. Sain CV:n kirjotettua ja käytiin tänään Veeran kans kirjastosa tulosteleen niitä. National Insurance Number on jo hankinnan alla ja haastatteluaika on varattuna. Pankkitiliä en oo vielä päässy aukaseen, koska sitä varten tarvin kämpän.

Tällasta täälä. Yritän totutella paikkaan.

PS. Se hetki ku tajuat, että täältä matkustaa Barceloonaan halvemmalla ku Kalajoelta Helsinkiin.

Oikealla tuola eessä oleva rakennus on Birminghamin kirjasto